1. Muut alueelliset välineet
1.1. Muut Euroopan toimet
1.1.1. Euroopan sosiaalinen peruskirja 1961
1.1.2. Euroopan unionin ja Euroopan Yhteisön sopimuksissa ihmisoikeus ulottuvuus
1.1.2.1. Suora vaikutus osallistuvien valtioden lakeihin
1.1.2.2. Suurin vaikutus taloudellisiin oikeuksiin -> taloudellinen hyvinvointi valtioissa
1.1.3. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous ja Helsingin päätöskirja 1975 (ETYK)
1.1.3.1. Ihmisoikeus rikosten yhdenmukaistaminen
1.2. Amerikan yleissopimus ihmisoikeuksille; Läntisen pallonpuoliskon toimet
1.2.1. 1948 julistus oikeuksista ja velvollisuuksista ihmisille
1.2.1.1. Ei täytäntöönpano mekanismia
1.2.1.1.1. Ihmisoikeuksia sisältävän lain lähtölaukas
1.2.2. 1969 Amerikan valtio hyväksyi myös ja otti mukaan myös Amerikan välisen ihmisoikeustuomioistuimen
1.2.2.1. Yksilöiden tekemät valitukset aina mahdollisia ihmisoikeus komitealle
1.2.2.2. Valtionväliset valitukset ovat vapaaehtoisia ja ne tulee hyväksyä erikseen ilmoittamalla niiden hyväksymisestä
1.3. Afrikan peruskirja ihmisoikeuksista 1981
1.3.1. Taustalla YK:n seminaari Liberiassa
1.3.1.1. Tahto saada suoja ihmisoikeuksille
1.3.2. Vuonna 1986 Afrikan Unioni hyväksyi
1.3.2.1. enemmistö valtioista ratifioinut
1.3.3. "Sopimuksen osapuolien on tunnistettava oikeudet, velvollisuudet ja vapaudet, jotka on suojattu ja on ryhdyttävä toimiin omaksuakseen oikeudet kansalliseen lainsäädäntöön tai toimenpide, joka vaikuttaa niihin"
1.3.4. Tärkeätä poliittinen itsenäisyys ja taloudellinen tasapaino
1.3.5. Laajempi kirjo oikeuksia kuin muissa
1.3.5.1. Ei aina yksilö edellä ratkaisuja (yhteisö tärkeämpi)
1.3.5.2. "Perhe on vakioyksikkö ja yhteisöt ovat sen pohjana"
1.3.6. Afrikan komissio ihmisoikeuksista hoitaa valtion sisäisiä valituksia ja antaa niistä rangaistuksia
2. Euroopan ihmisoikeussopimus
2.1. EIT
2.1.1. Prosessi
2.1.1.1. Jaosto arvioi valtionväliset valitukset
2.1.1.1.1. Vaikeat suureen jaostoon
2.1.1.2. Yksittäinen tuomari tai tuomioistuin komitea (3 tuomaria) arvio hyväksyttävyyttä
2.1.1.2.1. Spesiaali tilanne
2.1.1.2.2. Yleensä päätös
2.1.1.3. Valitus voidaan hylätä
2.1.1.3.1. Ei loppuun käsitelty kansallisessa oikeusprosessissa
2.1.1.3.2. Ei sovi sopimukseen
2.1.1.3.3. nimettömyys
2.1.1.3.4. Samantapainen tilanne käsitelty aiemmin
2.1.1.4. Ministeriöllä toimivalta, jos valtio kieltäytyy noudattamasta tuomioita
2.1.1.4.1. Virallisen huomautuksen jälkeen 2/3 äänten enemmistön päätöksellä lähetetään tuomioistuimelle kysymys onko valtio noudattanut sen velvoitteita
2.1.2. Tuomioistuimeen pääsy
2.1.2.1. Kansainvälinen sopimus, joten vaatii Euroopan neuvoston valtioiden ratifioionnin, että voi valittaa
2.1.2.1.1. Määrää velvollisuuden valtiolle taata oikeuksien suojan kaikille sen alueilla oleville
2.1.2.2. Mikäli valtio epäonnistuu turvaamisessa, voidaan nostaa vaade EIT:hen
2.1.2.2.1. Yksilö- tai ryhmä valitukset
2.2. Paremmat toimeenpano mahdollisuudet verrattuna K-P-Sopimuksen ensimmäiisen sukupolven oikeuksiin
2.3. 2 protokolla
2.3.1. Lopetti Euroopan ihmisoikeus komission ja vähensi myös ministeriöitä
2.3.2. Lisäsi EIT:n tehokkuutta
2.3.2.1. 4 portainen järjestelmä tuomioistuimessa
2.4. 1953 Voimaan
2.5. Kansalais- ja poliittiset oikeudet kaikille Eurooppalaisille
2.6. Usein sopimusvaltiot implemoivat sopimuksen omaan kansalliseen lakiinsa
2.7. Sisältää 12 artiklaa ja 14 protokollaa, jotka täydentävät artikloja
2.8. Tarkoituksena kuroa kansallisen lain ja ihmisoikeussopimusten välinen rako
2.9. Valtio voi hädän aikana rajoittaa oikeuksien toteutumista
2.9.1. Ei koske velvollisuutta kunnioittaa ihmisoikeuksia, oikeutta elämään, kidutuksen kieltoa, orjuuden ja pakkotyön kieltoa tai rangaistuksia ilman lakia
2.10. Kansainvälinen vastuu rikkomisesta
2.10.1. Valtion kansallisen lain tuominen samaan linjaan ihmisoikeuksien kanssa
2.10.2. Erityinen tapa
2.10.2.1. Brogan case: Valtio voi toimia estääkseen tulevan vastuun tekemällä laillisen muutoksen näihiän velvoitteisiin (Ihmisoikeus rike taustalla)
2.10.3. Yksilövalituksissa Euroopan ihmisoikeus tuomioistuin EIT voi vaatia vahingonkorvausta.
3. Menestys ja epäonnistumiset
3.1. Suurin saavutus YK:n ihmisoikeuksien polulla
3.1.1. Kasvanut tietoisuus ja ihmisoikeuksien asettaminen kansainvälisen oikeuden "siiville"
3.2. Epäonnistumiset
3.2.1. Euroopan ulkopuolella täytäntöönpanoon liittyvät sopimusehdot eivät ole ankaria ja lisäksi ne ovat suurimmaksi osaksi vapaaehtoisia
3.3. Vaikeuksia
3.3.1. Kulttuurit
3.3.1.1. Laajuus vaikuttaa miten missäkin koetaan oikeudet
3.3.2. Poliittinen jakautuneisuus
3.3.3. Taloudelliset eroavaisuudet
4. Rooli ja Luonne
4.1. Luo valtioille velvollisuuksia
4.1.1. poikkeus 100% suvereniteettiin
4.1.2. Pidättäytyminen kansalaisia tai sen alueen vahingoittamisesta
4.1.3. oikeuksien edistäminen
4.2. Eri maissa erilainen
4.2.1. Kulttuuri relativismi
4.3. Myös universaaleja
4.3.1. mm. oikeus elämään
4.4. Jus cogens tasoisia normeja
4.4.1. Ei saa poiketa missään olosuhteissa
4.5. Raja olennaisten sääntöjen moraalisten välillä
4.5.1. Laillinen pohja
4.6. Yksilön suoja valtion tai hallituksen mielivallalta
5. Kehitys
5.1. Toisen maailmansodan jälkeen ihmisoikeudet olivat YK:n prioriteetti listan kärjessä
5.2. Ensin YK:n ihmisoikeuksien yleismaallinen julistus 1948
5.3. Laillisesti sitovat sopimukset voimaan 1976
5.3.1. Ei pystytty valitsemaan vaan toista, joten kummatkin voimaan
5.3.2. Kansainvälinen sopimus kansalais-poliittisista oikeuksista
5.3.3. Kansainvälinen sopimus TSS-oikeuksista
5.4. Kolme sukupolvea
5.4.1. Ensimmäinen sukupolvi/kansalais-poliittiset oikeudet
5.4.1.1. mm. orjuuden kielto
5.4.2. Toinen sukupolvi/sosiaaliset, sivistykselliset ja taloudelliset oikeudet (TSS-oikeudet)
5.4.2.1. mm. Oikeus työhön, vapaa aikaan
5.4.2.2. Joustavampi kuin 1. sukupolvi
5.4.2.3. Kehittyi 1966
5.4.3. Kolmas sukupolvi
5.4.3.1. Oikeus rauhaan, oikeus kehitykseen
5.4.3.2. Soveltuvat ryhmään ja yhteiskuntaan
5.4.3.3. Yleisiä oikeuksia
6. Yhdistyneiden kansakuntien suoja ihmisoikeuksille
6.1. Muita suoja keinoja
6.1.1. Erilaiset tuomioistuimet
6.1.1.1. Kansainvälinen rikostuomioistuin
6.1.1.2. Ruandan, Jugoslavian ja Somalian Sotatuomioistuimet
6.1.2. Erilaiset sopimukset
6.1.2.1. Geneven yleissopimukset 1949 ja lisäprotokolla 1977
6.1.2.2. Sopimus joukkotuhonnan ehkäisystä ja rangaistavuudesta 1948
6.1.2.3. Sopimus naisten syrjinnästä poistamisesta 1976
6.1.3. Ihmisoikeuksien valvominen eri tilanteissa
6.1.3.1. UNRWA
6.1.3.1.1. Palestiinalaisille pakolaisille tarkoitettu avun tarjoaminen heille
6.1.3.2. UNESCO
6.1.3.2.1. Kasvatus- tiede- ja kulttuuri järjestö
6.2. ECOSOC ja ihmisoikeus neuvosto
6.2.1. 1948 ECOSCO vahvisti ihmisoikeus komitean
6.2.1.1. 2006 yleiskokous muutti neuvostoksi
6.2.1.1.1. Spesiaali menettelytapa
6.2.1.1.2. Otti osakseen kansalais ja ryhmä valitukset
6.2.2. Kansainväline sopimus kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamisesta
6.2.2.1. Tehty vuonna 1966
6.2.2.2. Valtio hyväksyy valtio valitukset allekirjoittaessaan
6.2.2.2.1. Yksilövalitukset vapaaehtoisia ja hyväksytään ilmoittamalla (2012 54 valtiota hyväksynyt)
6.2.2.3. Osapuolilla velvollisuus raportoida Ihmisoikeus neuvostolle
6.2.3. YK:n talous ja sosiaali neuvosto
6.2.3.1. Valvoo TSS-sopimuksen toimintaa ja määräysten mukaisuutta
6.2.3.2. Laaja vastuu alue ihmisoikeuksien saralla
6.3. Kansainvälinen sopimus kansalais- ja poliittisista oikeuksista
6.3.1. Vapausoikeuksia
6.3.2. Nämä oikeudet luovat arvokkuuden ja vapauden ihmiselle
6.3.2.1. Tärkeitä
6.3.3. Mahdollisuus rajoittaa hätäaikana
6.3.4. Lailline ulottuvuus ihmisoikeusjulistuksen artikloille
6.3.5. "Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan ja takamaan jokaiselle alueellaan olevalle ja oikeuspiiriinsä kuuluvalle yksilölle tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet ilman minkäänlaista erottelua"
6.3.6. "K-P sopimus"
6.3.7. Keinot valvoa
6.3.7.1. Pakollinen
6.3.7.1.1. 5 vuoden välein annettava raportti ihmisoikeuksien toteutumisesta Ihmisoikeus neuvostolle
6.3.7.2. Vapaaehtoiset/Perustuu ratifiointiin
6.3.7.2.1. Valtioiden välinen valitusmenettely
6.3.7.2.2. Yksilön mahdollisuus tehdä vaade ihmisoikeuksien rikkomisesta
6.3.7.3. Heikko valvonta mekanismi
6.3.7.3.1. Moni tekee vain pakollisen valvonta tehtävän
6.3.7.3.2. Kritiikki
6.4. Kansainvälinen sopimus TSS-oikeuksista
6.4.1. Toisen sukupolven oikeudet
6.4.2. Tarkoitus edistaa ei rajoittaa oikeuksia
6.4.2.1. "mainostava sävy"
6.4.2.2. Kulttuurirelativismi
6.4.3. Valvonta
6.4.3.1. 5 vuoden välein tehtävä raportti CESCR:lle (TSS-oikeus komitea)
6.4.3.1.1. CERSCR on kehittämässä ankarampaa lähestymistapaa verrattuna vapausoikeuksien suojaan
6.4.3.1.2. CESCR toimii ECOSOC alaisuudessa
6.4.3.2. Ryhmä ja yksilövalitukset mahdollisia
6.5. YK:n yleimaallinen ihmisoikeusjulistus 1948
6.5.1. Itsessään ei ole sitovaa oikeutta vaan pelkkä julistus
6.5.2. Sitoo nykyisin tapaoikeuden pohjalta ja erilaisten sopimuksien perusteella
6.5.2.1. mm. TSS-sopimus ja K-P sopimus
6.5.3. Samoja oikeuksia kuin K-P ja TSS sopimuksissa