1. Valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus
1.1. OSA I, Johdanto
1.1.1. 1 artikla
1.1.1.1. SOVELTAMISALA Tätä yleissopimusta sovelletaan valtioiden välisiin valtiosopimuksiin.
1.1.2. 2 artikla
1.1.2.1. SANASTO 1.Tässä yleissopimuksessa: a."valtiosopimus" tarkoittaa kansainvälistä välipuhetta, joka on tehty kirjallisesti valtioiden välillä ja joka on kansainvälisen oikeuden alainen
1.2. OSA II, Valtiosopimusten tekeminen ja niiden voimaantulo
1.2.1. 6 artikla
1.2.1.1. VALTIOIDEN KELPOISUUS TEHDÄ VALTIOSOPIMUKSIA Jokaisella valtiolla on kelpoisuus tehdä valtiosopimuksia.
1.2.2. 11 artikla
1.2.2.1. TAVAT JOILLA ILMAISTAAN SUOSTUMINEN VALTIOSOPIMUKSEN NOUDATTAMISEEN Valtion suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen voidaan ilmaista allekirjoittamalla, vaihtamalla valtiosopimuksen muodostavat asiakirjat, ratifioimalla, hyväksymällä, liittymällä tai muulla tavalla, jos niin on sovittu.
1.2.3. 19 artikla
1.2.3.1. VARAUMAN TEKEMINEN Valtio voi tehdä varauman, jollei: a. varaumaa ole kielletty valtiosopimuksessa; b. valtiosopimus määrää, että vain tiettyjä varaumia, joihin kyseinen varauma ei kuulu, voidaan tehdä; tai c. varauma ole ristiriidassa valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän kanssa.
1.3. OSA III Valtiosopimusten noudattaminen, soveltaminen ja tulkinta
1.3.1. 26 artikla
1.3.1.1. PACTA SUNT SERVANDA- SÄÄNTÖ Jokainen voimassa oleva valtiosopimus on sen osapuolia sitova, ja se on pantava täytäntöön vilpittömässä mielessä.
1.3.2. 27 artikla
1.3.2.1. SISÄINEN OIKEUS JA VALTIOSOPIMUKSEN NOUDATTAMINEN Osapuoli ei voi vedota sisäisen oikeutensa määräyksiin perusteena valtiosopimuksen täyttämättä jättämiselle.
1.3.3. 28 artikla
1.3.3.1. VALTIOSOPIMUSTEN TAKAUTUMATTOMUUS Jollei muuta tarkoitusta ilmene valtiosopimuksesta tai muuta ole osoitettu, valtiosopimuksen määräykset eivät ole takautuvia
1.3.4. 31 artikla
1.3.4.1. YLEINEN TULKINTASÄÄNTÖ 1. Valtiosopimusta on tulkittava vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys, sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa.
1.3.5. 34 artikla
1.3.5.1. KOLMANSIA VALTIOITA KOSKEVA YLEINEN SÄÄNTÖ Valtiosopimus ei luo velvoituksia eikä oikeuksia kolmannelle valtiolle sen suostumuksetta.
1.4. OSA IIII, Valtiosopimusten muuttaminen
1.4.1. 39 artikla
1.4.1.1. VALTIOSOPIMUSTEN MUUTTAMISTA KOSKEVA YLEINEN SÄÄNTÖ Valtiosopimusta voidaan muuttaa osapuolten välisellä sopimuksella.
1.5. OSA V, Valtiosopimusten pätemättömyys, päättyminen ja niiden soveltamisen keskeyttäminen
1.5.1. 46 artikla
1.5.1.1. SISÄISEN OIKEUDEN MÄÄRÄYKSET, JOTKA KOSKEVAT TOIMIVALTAA VALTIOSOPIMUSTEN TEKEMISEEN 1. Valtio ei voi mitätöidäkseen antamansa Suostumuksen vedota siihen, että sen suostumus valtiosopimuksen noudattamiseen on ilmaistu loukkaamalla sen sisäisen oikeuden määräyksiä
1.5.2. 48-52 artiklat
1.5.2.1. VALTIOSOPIMUKSEN PÄTEMÄTTÖMYYS Virhe, Petos, Valtion edustajan lahjominen, Valtion edustajan pakottaminen, Valtion pakottaminen väkivallalla uhaten tai sitä käyttäen
1.5.3. 53 artikla
1.5.3.1. YLEISEN KANSAINVÄLISEN OIKEUDEN EHDOTTOMAN NORMIN (JUS COGENS) KANSSA RISTIRIIDASSA OLEVAT VALTIOSOPIMUKSET Valtiosopimus on mitätön, jos se sen tekemisen aikana on ristiriidassa yleisen kansainvälisen oikeuden ehdottoman normin kanssa. Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan yleisen kansainvälisen oikeuden ehdottomalla normilla kansainvälisen valtioyhteisön kokonaisuudessaan hyväksymää ja tunnustamaa normia, josta poikkeaminen ei ole sallittu ja jota voidaan muuttaa vain myöhemmällä samanluonteisella yleisen kansainvälisen oikeuden normilla.
1.5.4. 70 artikla
1.5.4.1. VALTIOSOPIMUKSEN PÄÄTTYMISEN SEURAUKSET 1. Valtiosopimuksen päättyminen: a) vapauttaa osapuolet kaikesta velvollisuudesta noudattaa edelleen valtiosopimusta; b) ei vaikuta ennen sen päättymistä syntyneisiin osapuolia koskeviin oikeuksiin, velvoituksiin tai oikeustilanteisiin.
1.5.5. 71 artikla
1.5.5.1. YLEISEN KANSAINVÄLISEN OIKEUDEN EHDOTTOMAN NORMIN KANSSA RISTIRIIDASSA OLEVAN VALTIOSOPIMUKSEN PÄTEMÄTTÖMYYDEN SEURAUKSET 1. Milloin valtiosopimus on mitätön 53 artiklan perusteella, osapuolten tulee: a) poistaa mahdollisuuksien mukaan sellaisten tekojen seuraukset, jotka on suoritettu yleisen kansainvälisen oikeuden ehdottoman normin kanssa ristiriidassa olevan määräyksen perusteella; ja b) saattaa keskinäiset suhteensa sopusointuun yleisen kansainvälisen oikeuden ehdottoman normin kanssa.
2. Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja
2.1. I luku Päämäärät ja periaatteet
2.1.1. 1 artikla YK:n päämäärät 1. kansainvälinen rauha ja turvallisuus, 2. kansakuntien ystävälliset suhteet, 3. kansainvälinen yhteistyö sekä 4. keskuksena toimiminen
2.2. II luku Jäsenyys
2.3. III luku Elimet
2.3.1. 7 artikla YK:n pääelimet: yleiskokous, turvallisuusneuvosto, talous- ja sosiaalineuvosto, huoltohallintoneuvosto, kansainvälinen tuomioistuin ja sihteeristö
2.4. IV luku Yleiskokous kokoonpano, Yleiskokous tehtävät ja valtuudet, Yleiskokous äänestys, Yleiskokous menettelyjärjestys
2.4.1. 9 artikla (1) Yleiskokouksen muodostavat kaikki YK:n jäsenet
2.4.2. 11 artikla (1) Yleiskokous voi harkita kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi noudatettavia yhteistoiminnan yleisiä periaatteita
2.4.3. 12 artikla (1) Turvallisuusneuvoston soveltaessa johonkin riitaan tai tilanteeseen sille tässä peruskirjassa annettuja toimivaltuuksia älköön yleiskokous esittäkö minkäänlaisia suosituksia sanotun riidan tai tilanteen suhteen, ellei turvallisuusneuvosto sitä pyydä
2.5. V luku Turvallisuusneuvosto kokoonpano, Turvallisuusneuvosto tehtävät ja valtuudet, Turvallisuusneuvosto äänestys, Turvallisuusneuvosto menettelyjärjestys
2.5.1. 24 artikla YK:n jäsenet jättävät turvallisuusneuvostolle ensisijaisen vastuun kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä
2.6. VI luku Riitojen rauhanomainen selvittely
2.6.1. 33 artikla Kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi asianosaisten on ensisijaisesti pyrittävä ratkaisemaan riitansa rauhanomaisesti esim. neuvotteluin
2.7. VII luku Toimenpiteet rauhaa uhattaessa tai rikottaessa taikka hyökkäystekojen sattuessa
2.7.1. 39 artikla Turvallisuusneuvoston on todettava rauhan rikkoutumisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon olemassaolo ja sen on esitettävä suosituksia tai tehtävä päätös siitä, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä kansainvälisen rauhan ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi
2.7.2. 41 artikla Turvallisuusneuvosto voi päättää, mihin sellaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät sisällä asevoiman käyttöä, on ryhdyttävä sen päätösten tehostamiseksi
2.7.3. 42 artikla Turvallisuusneuvoston katsoessa aseettomat toimenpiteet riittämättömiksi, se voi ryhtyä toimintaan ilma-, meri tai maasotavoimien avulla
2.7.4. 43 artikla (1) YK:n jäsenet sitoutuvat asettamaan turvallisuusneuvoston käytettäväksi tarvittaessa asevoimia, apua ja helpotuksia
2.7.5. 51 artikla Jos jokin YK:n jäsen joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ei mikään tämän peruskirjan säännös saa rajoittaa sen luonnollista oikeutta erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen, kunnes turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi
2.8. VIII Alueelliset sopimukset
2.8.1. 53 artikla Turvallisuusneuvoston on käytettävä, milloin se on tarkoituksenmukaista, alueellisia sopimuksia tai elimiä sen määräysvallassa tapahtuviin pakkotoimenpiteisiin.
2.9. IX luku Kansainvälinen taloudellinen ja sosiaalinen yhteistyö
2.9.1. 55 artikla YK:n tulee edistää: a. elintason kohoamista, täystyöllisyyttä sekä taloudellista ja sosiaalista edistymistä ja kehittymistä; b. kansainvälisten taloudellisten, sosiaalisten, terveydellisten kysymysten ratkaisemista; sekä c. kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien arvossa pitämistä ja kunnioittamista
2.10. X luku Talous- ja sosiaalineuvosto kokoonpano, Talous- ja sosiaalineuvosto tehtävät ja valtuudet, Talous- ja sosiaalineuvosto äänestys, Talous- ja sosiaalineuvosto menettelyjärjestys
2.11. XI luku Itsehallintoa vailla olevia alueita koskeva julistus
2.12. XII luku Kansainvälinen huoltohallintojärjestelmä
2.13. XIII Huoltohallintoneuvosto kokoonpano, Huoltohallintoneuvosto tehtävät ja valtuudet, Huoltohallintoneuvosto äänestys, Huoltohallintoneuvosto menettelyjärjestys
2.14. XIV luku Kansainvälinen tuomioistuin
2.14.1. 92 artikla Kansainvälinen tuomioistuin on YK:n oikeudellinen pääelin
2.14.2. 96 artikla (1) Yleiskokous tai turvallisuusneuvosto voi pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen neuvovaa lausuntoa kaikista oikeudellisista kysymyksistä
2.15. XV luku Sihteeristö
2.16. XVI luku Erinäisiä määräyksiä
2.16.1. 103 artikla Jos YK:n jäsenten tähän peruskirjaan ja johonkin muuhun kansainväliseen sopimukseen perustuvat velvoitukset ovat ristiriidassa keskenään, on tämän peruskirjan velvoituksilla etusija
2.17. XVII luku Väliaikaisia turvallisuusmääräyksiä
2.18. XVIII luku Muutokset
2.19. XIX Ratifiointi ja allekirjoittaminen
3. Kansainvälisen tuomioistuimen perussääntö
3.1. I luku Tuomioistuimen järjestysmuoto
3.1.1. 2 artikla Tuomioistuimen muodostavat riippumattomat tuomarit
3.1.2. 26 artikla Tuomioistuin voi asettaa yhden tai useamman jaoston
3.2. II luku Tuomioistuimen toimivalta
3.2.1. 34 artikla Ainoastaan valtiot voivat olla asianosaisina tuomioistuimessa
3.2.2. 36 artikla Tuomioistuimen toimivalta käsittää asianomaisten sille alistamat asiat sekä YK:n peruskirjassa, voimassa olevissa sopimuksissa tai välipuheissa mainitut tapaukset
3.2.3. 37 artikla Tähän perussääntöön yhtyneiden valtioiden kesken voimassaolevan sopimuksen tai välipuheen edellyttäessä asia on siirrettävä Kansainväliselle tuomioistuimelle
3.2.4. 38 artikla (1) Kansainvälisen oikeuden mukaan riitoja ratkaiseva tuomioistuin soveltaa: a. kansainvälisiä yleis- tai erityissopimuksia, b. kansainvälistä tapaa velvoittavaksi oikeudeksi tunnustetun yleisen käytännön ilmauksena; c. sivistyskansojen tunnustamia yleisiä oikeusperiaatteita; d. huomioiden 59 artiklan määräyksen ja tutkijain oppeja apuna oikeussääntöjen määrittelemiseksi (2) asiapuolten suostuessa tuomioistuimen valtaa tuomita ex aequo et bono ei rajoiteta
3.3. III luku Oikeudenkäyntimenettely
3.3.1. 41 artikla Tuomioistuimella on valta osoittaa väliaikaiset toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä asiapuolten oikeuksien turvaamiseksi
3.3.2. 59 artikla Tuomioistuimen ratkaisu sitoo yksinomaan riitapuolia ja ainoastaan ratkaistuun asiaan nähden
3.3.3. 60 artikla Päätös on lopullinen eikä siitä voida valittaa
3.4. IV luku Neuvovat lausunnot
3.5. V luku Muutokset
4. Yhdistyneiden kansakuntien yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus
4.1. Johdanto:
4.1.1. ... "Niin sen vuoksi yleiskokous antaa tämän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kaikkien kansojen ja kaikkien kansakuntien tavoiteltavaksi yhteiseksi ohjeeksi, jotta kukin yksilö ja kukin yhteiskuntaelin pyrkisi, pitäen alati mielessään tämän julistuksen, valistamalla ja opettamalla edistämään näiden oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista sekä turvaamaan jatkuvin kansallisin ja kansainvälisin toimenpitein niiden yleisen ja tehokkaan tunnustamisen ja noudattamisen sekä itse jäsenvaltioiden kansojen että niiden oikeuspiirissä olevien alueiden kansojen keskuudessa. "
4.2. 1. Oikeus yhdenvertaisuuteen
4.3. 2. Oikeus vapauteen syrjinnästä
4.4. 3. Oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen
4.5. 4. Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.
4.6. 5. Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.
4.7. 6. Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.
4.8. 7. Oikeus yhdenvertaisuuteen lain edessä
4.9. 8. Oikeus tehokkaaseen hyvitykseen ao. kansallisessa tuomioistuimessa
4.10. 9. Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon
4.11. 10. Oikeus oikeudenmukaiseen ja julkiseen kuulemiseen
4.12. 11. Oikeus tulla oletetuksi syyttömäksi, kunnes todistetaan syylliseksi
4.13. 12. Oikeus vapauteen olla puuttumatta kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon
4.14. 13. vapaus liikkua ja valita asuinpaikka ja oikeus lähteä maasta ja palata maahan
4.15. 15. Oikeus kansalaisuuteen, oikeus vaihtaa se ja sitä ei voida riistää mielivaltaisesti
4.16. 14. Oikeus hakea turvapaikkaa vainon kohteeksi joutuessaan
4.17. 16. Oikeus avioliittoon ja perheeseen
4.18. 17. Oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä
4.19. 18. Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus
4.20. 19. Oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen
4.21. 20. Oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen
4.22. 21. Oikeus osallistua maansa hallitsemiseen joko välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien välityksellä
4.23. 22. Oikeus sosiaaliturvaan
4.24. 23. oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan (ammattiliitto).
4.25. 24. Oikeus lepoon ja vapaa-aikaan
4.26. 25. Oikeus asianmukaiseen elintasoon
4.27. 26. Oikeus saada opetusta
4.28. 27. Oikeus osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomistan eduista
4.29. 28. oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua.
4.30. 29. Ihmisen velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan, jotta hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen
4.31. 30. Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.
5. YK:n merioikeusyleissopimus
5.1. Johdanto
5.1.1. Valtameriä koskevat ongelmat liittyvät läheisesti toisiinsa ja niitä on käsiteltävä kokonaisuutena
5.2. I osa
5.2.1. 1 artikla Määritelmät ja soveltamisala
5.3. II osa Aluemeri ja lisävyöhyke
5.3.1. 2 artikla Rantavaltion täysivaltaisuus ulottuu sen maa-alueen ja sisäisten aluevesien edustalla sekä saaristovaltion kysymyksessä ollessa sen saaristovesien edustalla olevaan merialueeseen, jota nimitetään aluemereksi
5.3.2. 3 artikla Aluemeren leveys
5.3.3. 5 artikla Tavallinen perusviiva: tavallinen perusviiva on se rannikkoa noudattava matalan veden viiva, joka on merkitty rantavaltion virallisesti tunnustamiin suurimittakaavaisiin karttoihin
5.3.4. 7 artikla Suorat perusviivat
5.3.5. 15 artikla Vastakkain tai vierekkäin sijaistsevien valtioiden aluemerten välisen rajan määrittäminen
5.3.5.1. Kun kahden valtion rannikot ovat vastakkain tai vierekkäin, kummallakaan valtiolla ei ole oikeutta, ellei niiden kesken ole toisin sovittu, ulottaa aluemertaan kauemmaksi sitä keskiviivaa, jonka jokainen piste on yhtä kaukana niiden perusviivojen lähimmistä pisteistä, joista valtioiden aluemerten leveys mitataan.
5.3.6. 17 artikla Oikeus viattomaan kauttakulkuun
5.3.6.1. Kaikkien sekä ranta- että sisämaavaltioiden aluksilla on oikeus viattomaan kauttakulkuun aluemerellä tämän sopimuksen mukaisesti.
5.3.7. 33 artikla Lisävyöhyke
5.3.7.1. Rantavaltio saa lisävyöhykkeellä harjoittaa tarpeellisia valvontatoimia.. Lisävyöhyke ei saa ulottua 24 meripeninkulmaa kauemmaksi niistä perusviivoista, joista aluemeren leveys mitataan.
5.4. III osa Kansainväliseen merenkulkuun käytettävät salmet
5.4.1. 38 artikla Oikeus esteettömään kauttakulkuun
5.4.1.1. Esteettömällä kauttakululla tarkoitetaan merenkulun ja ylilennon vapauden harjoittamista, jonka tulee olla keskeytymätöntä ja viivytyksetöntä.
5.5. IV osa Saaristovaltiot
5.5.1. 46 artikla Saaristovaltion määritelmä
5.5.1.1. Saaristovaltio tarkoittaa valtiota joka koostuu kokonaan yhdestä tai useammasta saaristosta ja johon voi sisältyä muitakin saaria
5.5.2. 49 artikla Saaristovedet
5.5.2.1. Saaristovaltion täysivaltaisuus ulottuu vedettyjen saaristovesien perusviivojen sisäpuolelle jääviin vesiin, joita kutsutaan saaristovesiksi
5.5.3. 52 artikla Oikeus viattomaan kauttakulkuun
5.5.3.1. Kaikkien valtioiden aluksilla on oikeus viattomaan kauttakulkuun saaristovesillä
5.6. V osa Talousvyöhyke
5.6.1. 56 artikla Rantavaltion oikeudet, lainkäyttövalta sekä velvollisuudet talousvyöhykkeellä
5.6.2. 57 artikla Talousvyöhykkeen leveys
5.6.2.1. Talousvyöhyke ei saa ulottua 200 meripeninkulmaa kauemmaksi niistä perusviivoista, joista aluemeren leveys mitataan
5.6.3. 58 artikla Muiden valtioiden oikeudet ja velvollisuudet talousvyöhykkeellä
5.6.4. 61 artikla Elollisten luonnonvarojen säilyttäminen
5.6.4.1. Rantavaltion tulee määritellä sen talousvyöhykkeellä elollisista luonnonvaroista sallittavan saaliin suuruus.
5.7. Vi osa Mannerjalusta
5.7.1. 76 artikla Mannerjalustan määritelmä
5.7.2. 77 artikla Mannerjalustaan kohdistuvat rantavaltion oikeudet
5.7.2.1. Rantavaltiolla on mannerjalustaan kohdistuvat täysivaltaiset oikeudet sen tutkimiseksi ja sen luonnonvarojen hyödyntämiseksi
5.7.3. 78 artikkla Mannerjalustan yläpuolella sijaitsevien vesien ja ilmatilan oikeudellinen asema ja muiden valtioiden oikeudet ja vapaudet
5.7.3.1. Mannerjalustaan kohdistuvat rantavaltion oikeudet eivät vaikuta mannerjalustan yläpuolella sijaitsevien vesien tai näiden yläpuolella olevan ilmatilan oikeudelliseen asemaan
5.8. VII osa Aava meri
5.8.1. 86 artikla Määritelmä
5.8.1.1. Aavaa merta ovat meren osat, jotka eivät kuulu talousvyöhykkeeseen, aluemereen tai valtion sisäisiin aluevesiin tai saaristovaltion saaristovesiin
5.8.2. 87 artikla Aavan meren vapaus
5.8.2.1. Aava meri on avoin kaikille sekä ranta- että sisämaavaltioille
5.8.3. 92 artikla Alusten asema
5.8.3.1. Alukset saavat käyttää vain yhden valtion lippua ja lukuun ottamatta kansainvälisissä sopimuksissa tai tässä yleissopimuksessa mainittuja poikkeustapauksia kuuluvat aavalla merellä sen yksinomaiseen lainkäyttövaltaan
5.8.4. 111 artikla Oikeus välittömään takaa-ajoon
5.9. VIII Saaret
5.9.1. 121 artikla Saaria koskevat määräykset
5.9.1.1. Saareksi katsotaan luonnon muodostama veden ympäröimä maa-alue, joka on vedenpinnan yläpuolella nousuveden aikana
5.10. IX osa Suljetut tai puolisuljetut merialueet
5.11. X osa sisämaavaltioiden oikeus päästä merelle ja pois mereltä sekämkauttakulun vapaus
5.12. XI osa Merenpohja-alue
5.12.1. 136 artikla Ihmiskunnan yhteinen perintö
5.12.1.1. Merenpohja-alue luonnonvaroineen on ihmiskunnan yhteistä perintöä
5.12.2. 137 artikla Oikeudellinen asema
5.12.2.1. Mikään valtio ei saa vaatia itselleen tai harjoittaa täysivaltaisuutta tai täysivaltaisia oikeuksia merenpohja-alueen minkään osan tai sen luonnonvarojen suhteen eikä mikään valtio, luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö saa ottaa haltuunsa merenpohja-alueen mitään osaa
5.12.3. 140 artikla Toimiminen ihmiskunnan hyödyksi
5.12.3.1. Toimintaa merenpohja-alueella tulee harjoittaa ranta- tai sisämaavaltioiden maantieteellisestä sijainnista riippumatta koko ihmiskunnan hyödyksi
5.12.4. 141 artikla Merenpohja-alueen käyttö yksinomaan rauhanomaisiin tarkoituksiin
5.12.4.1. Kaikki sekä ranta- että sisämaavaltiot saavat erotuksetta ja tämän osan muita määräyksiä heikentämättä käyttää merenpohja-aluetta yksinomaan rauhanomaisiin tarkoituksiin.
5.13. Xii osa Meriympäristön suojelu ja säilyttäminen
5.13.1. 192 artikla Yleisvelvoite
5.13.1.1. Valtioilla on velvollisuus suojella ja säilyttää meriympäristöä.
5.14. XIII osa Meritieteellinen tutkimus
5.15. XIV osa Meriteknologian kehittäminen ja siirtäminen
5.16. XV osa Riitojen ratkaiseminen
5.17. XVI osa Yleiset määräykset
5.18. XVII osa Loppumääräykset
5.18.1. 309 artikla Varaumat ja poikkeukset
5.18.1.1. Tähän yleissopimukseen ei saa tehdä varaumia eikä poikkeuksia, paitsi jos yleissopimuksen muut artiklat sen nimenomaan sallivat.
5.18.2. 311 artikla Suhde muihin yleissopimuksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin
5.18.2.1. Sopimusvaltioiden välillä sovelletaan tätä yleissopimusta 29 päivänä huhtikuuta 1958 tehtyjen Geneven merioikeusyleissopimusten sijasta.