.

\r\n

Dialogiosaamisen kehittäminen tehtävä

\r\n

\r\n

30.11 AC-kokous klo. 19-21.00

\r\n

\r\n

Pidimme kokouksen Ac-ympäristössä dialogiosaamisen kehittämisestä paneutumalla menetelmäharjoituksiin. Totesimme yhdessä heti aluksi, miten haastavaa dialogin luominen on verkossa, kun ollaan online. Keskittyminen menee hyvin pitkälle itse kuuntelemiseen, jolloin dialogi jää pinnallisemmaksi.

\r\n

\r\n

Jotta saimme keskustelulle ja siitä syntyvälle dialogille sisältöä mietimme ensin jokainen teemaa yhteisöllisen oppimisen haasteet. Itse nostin esille muun muassa ajan, yhteisöllinen oppiminen vie huomattavasti enemmän aikaa ja voi siksi tuntua työläältä. Kuunteleminen aidosti ja dialogisesti on myös suuri haaste, samoin vastavuoroisuuden syntyminen, joka todettiin myös näissä menetelmäharjoituksissa. Yhteisöllisesti voi olla myös haastavampaa rakentaa synteesiä opittavasta aiheesta. Esille tuli myös rohkaisu, osaako oppija rohkaista riittävästi toisia kertomaan mielipiteitään. Dialogi ei synny itsestään, vaan se tarvitsee monia työkaluja ja toisaalta yhteisöllinen oppiminen vaatii dialogisuutta. Yhteisöllisen oppimisen haasteiden pohtimisen jälkeen valitsimme erilaisia teemoja varsinaisiin menetelmäharjoituksiin.

\r\n

\r\n

Keskusteluliput

\r\n

\r\n

Keskusteluliput oli kaikkein konkreettisin dialogiharjoitus, mutta sen toteuttaminen oli verkossa AC-ympäristössä haastavaa. Otimme avuksi chatin, jotta jokaisen mielipide saatiin paremmin kuuluviin. Oli mukava huomata, että alkukankeuden ja itse menetelmän ihmettelyn jälkeen jokainen alkoi käyttää keskustelulippuja sopivissa kohdissa, ja edes hiukan kiinnittäen huomiota oman mielipiteensä ilmaisemisen pituuteen. Pientä dialogia oli ehdottomasti ilmassa. Teema lähti liikkeelle aiheesta dialogisuus verkko-oppimisessa, mutta pian keskustelu haarautui käsittelemään itse menetelmää ja sen hyödyntämistä työyhteisökokouksissa ja luokkahuoneessa. Itselle jäi tunne, että keskusteluliput ovat riittävän konkreettinen ja hyvä menetelmä kokeitavaksi, mutta se vaatii aikaa ja mielellään myös face-to-face kohtaamista. Dialogin seurauksena ryhmämme selkeästi tarttui tähän menetelmään ja moni aikoo sitä konkreettisesti kokeilla. Itse olen opetuksessani kokeillut ns. kyselevää opetusta, jossa on jonkin verran sama idea, eli puheenvuorot jakautuvat tasaisesti opiskelijoiden kesken ns. kysymyslipukkeiden muodossa. Olen viime aikoina kokeillut sitä erilaisissa tilanteissa ja huomannut, miten dialogiverkko on laajentunut opiskelijaryhmissä. Hiljaisintakin on oikeasti kuunneltu ja toisaalta hiljaisin on myös velvoitettu ottamaan aktiivisesti kantaa. Olen kyselevän opetuksen kannattaja ja ehdottomasti sain tästä lisää virtaa kokeilla keskustelulippuja vielä jalostuneemmin. Esim. jakamalla opiskelijoille myös mielipiteiden ”määriä”. Tästä harjoitteesta jäi ehdottomasti hyvä tunnelma.

\r\n

\r\n

\r\n

Kuuntele sanatarkasti

\r\n

\r\n

Teimme pareittain kuuntele sanatarkasti harjoituksen ja tämä on kuunteluharjoituksena kyllä todella avartava. Miten vaikea on keskittyä kuuntelemaan, vaikka toinen sanoisi vain yhden virkkeen. Verkkoympäristö toi tähänkin harjoitukseen lisähaasteen. Mietimme miten sanatarkassa kuuntelemisessa jää helposti itse asiasisältö kuulematta, ymmärtämättä. Onko sanatarkka kuunteleminen kuitenkaan ihanne. Jäin itse pohtimaan konreettista esimerkkiä luokkahuonetilanteesta, jossa opettaja on perinteinen tietoa kaatava. Käykö opiskelijoille juuri niin, että he sanatarkasti imevät opettajan esittämän tiedon, mutta ehkä vailla ymmärrystä. Päällimmäiseksi ajatukseksi harjoituksesta jäi se, että jos opetus ei ole dialogista tai jos opettaja ei mahdollista dialogin muodostumista, syntyykö todellista ymmärrystä.

\r\n

\r\n

\r\n

Olettamusten vankina

\r\n

\r\n

Olettamusten vankina harjoituksen teemaksi valitsimme teeman aikuinen oppijana. Tämä oli hyvä ajatus, miten hyvä oppimisen keino onkaan pelkkä toisen ajatusten kuuleminen, vailla pakkoa sanoa mielipidettä joka väliin. Oli antoisaa oikeasti keskittyä kuuntelemaan toisten käsityksiä aikuisesta oppijana, yhtälailla oli helppoa kertoa omat käsitykset. Tästä aiheesta syntyi luonnostaan dialoginen keskustelu, jossa vastavuoroisuus, kysymykset, ymmärryksen yhteinen rakentaminen olivat läsnä. Jos olisimme jatkaneet vielä pidempään, tästä olisi voinut tulla esille vieläkin dialogisen keskustelun piirteitä. Omat stereotyyppiset käsitteeni aikuiseen oppijana olivat seuraavat: aikuinen on kriittinen oppija, tiedon rakentaja, sosiaalinen, yksilöllinen eli nimenomaan erilainen oppija. Aikuinen on oppijana myös jonkin verran rajoitteinen ja paikoin myös luokkahuoneeseen sidottu. Muut ryhmän jäsenet toivat todella hyviä näkökulmia esille, aikuinen on oppijana usein vaativampi, itsenäisempi ja myös itsekriittinen. Aikuinen on motivoitunut, tavoitteellinen ja sitoutunut oppija. Monia hyviä stereotypioita tuli esille.

\r\n

\r\n

Viivytä ja ihmettele

\r\n

\r\n

Tässä harjoituksessa jatkoimme luonnollisesti keskustelua, toisten kuunteleminen on verkko-ympäristöstä huolimatta hyvää, omia mielipiteitä ei vain sysätty, vaan aidosti kuunneltiin toisia. Itse olen kova sanomaan mielipiteitäni aika nopeastikin, otin selkeästi tässä harjoituksessa enemmän kuuntelijan roolin ja se teki todella hyvää. Kuunteleminen laittoi todella hyviä ajatuskulkuja liikkeelle, jäin oikein miettimään kuuntelijan taitojani. Miksen osaa heittäytyä siihen rooliin niin helposti? Usein ajattelee että oppiminen vaatii aktiivista osallistumista joka tilanteessa ja oman mielipiteen ilmaisesti, mutta tässä harjoituksessa korostui nimenomaan aktiivisen kuuntelemisen merkitys. Jäin todella pohtimaan omia stereotyyppisiä käsityksiä, ja sain selkeästi niitä avarrettua jo pienen harjoituksen keinoin. Päällimmäisenä jäi ajatus, että stereotypiat aikuisesta oppijana ovat myös usein ihanteita, eikä välttämättä nousekaan ensivaikutelmista yms. Ihmettely on luontaisempaa itselle dialogisuudessa, oman ajatuksen viivyttäminen haastavampaa. Sisäisen dialogin tämä harjoitus sai ainakin aikaiseksi.

\r\n

\r\n

\r\n

Harjoita kuninkuuslajia – koe tiedustelemisen mahti.

\r\n

\r\n

\r\n

Viimeisen harjoituksen keskeiset piirteet tulivat selkeästi esille jo edellisessä menetelmässä, pääsimme dialogissa hyvin kysymysten asteelle? Ja puhuimmekin siitä, että moni ihminen on luonnostaan tässä suhteessa dialoginen, kysyy avoimia kysymyksiä ja toisaalta pyrkii kysymyksillä avaamaan uusia ajatuskulkuja. Olen pohtinut paljon kyselevän opetuksen menetelmää, niin kuin jo aluksi mainitsin. Tavaksi on tullut esimerkiksi se, että kun aloitan varsinaisen luennon, niin aloitankin sen lähes aina kysymyksillä? Saatan esittää sekä retorisia kysymyksiä että ihan dialogisuutta herättäviä. Kysymykset ovat herättelevä tapa oppia. Kysymysten systemaattinen käyttäminen tässä harjoituksessa tuntui teennäiseltä. Kysymyslistat ovat silti hyväksi avuksi esim. opiskelijoiden yhteisöllisiin oppimistehtäviin. Käytän aika paljon vertaisarviointia ja toivoisin että se olisi enemmän kysymyksiä esittävää kuin toteavaa.

\r\n

\r\n

Harjoitukset olivat haastavia ja niistä oli paikoin vaikea saada otetta ainakin verkko-ympäristössä. Silti moni asia nousi pinnalle dialogisuuteen liittyen. Ja nyt kun kirjoittaa tätä koontia, huomaa miten moni asia on jäänyt mietityttämään ja miten montaa harjoitusten elementtiä voisi soveltaa niin omaan oppimiseen, opettamiseen kuin vaikka työyhteisössä toimimiseenkin.

\r\n

DIALOGIOSAAMISENI PETRA SUONIO