2.2. Järjestöt: Ihmisten yhteenliittymiä, jotka toteuttavat omia arvoja, intressejä sekä pyrkivät tiettyihin tavoitteisiin.
2.3. Puolueet: Paikallistasolla ne ovat organisaatiomuodoltaan yhdistyksiä ja niiden toimintaa säätelee yhdistyslaki. Puolueet edustavat kansalaisyhteiskunnan poliittista ulottuvuutta.
2.4. Säätiöt: Keräävät ja jakavat varoja yhteisen hyvän mukaisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi ylläpitävät laitoksia, tuottavat palveluita, tukevat avustuksin tiedettä tai kulttuuria.
2.5. Uskonnolliset yhdyskunnat: Pienet kirkkokunnat, joiden toimintaa organisoidaan pääosin yhdistysmuotoisesti sekä kristillisten järjestöjen ja herätysliikkeiden toiminta.
2.6. Vapaa sivistystyö: Kansanopistot, työväenopistot yms. toimijat, jotka pyrkivät tukemaan kansalaisten elinikäistä oppimista ja kehittymistä sekä tasaveroisuutta ja aktiivisuutta.
3. Kansalaisyhteiskunta on nähty ja määritelty eri tavoin historian eri aikoina. Nykyisin kansalaisyhteiskunnalla tarkoitetaan yhteiskunnan osaa, joka ei ole osa julkista eikä yksityistä yrityssektoria.
4. Vahva kansalaisyhteiskunta on tärkeä osa vahvaa demokratiaa.
4.1. Kansalaiset haluavat vaikuttaa yhteisiin asioihin.
5. Kansalaisten omaehtoista toimintaa, joka pyrkii yhteiseen hyvään.
5.1. Kansalaiset haluavat oppia, osallistua ja auttaa.
6. Kansalaisyhteiskunnan ominaispiirteitä: Aktiivisuus, vapaaehtoisuus, yleishyödyllisyys, autonomisuus ja yhteisöllisyys.
6.1. Tarjoaa sisältöä elämään, vastapainoa työlle, lisää sosiaalisia kontakteja ja yhteisöllisyyttä.
7. Yksi yhteiskunnan kolmesta toimijasta julkisen ja yksityisen sektorin lisäksi.
7.1. Eroaa mm. siten, ettei tavoittele voittoa, perustuu vapaaehtoisuuteen ja on omaehtoista.
8. Ammattilaisuus ja maallikkous (palkkatyö ja vapaaehtoisuus) toteutuvat rinnakkain kansalaisyhteiskunnassa.
8.1. ”Ketterämpää” kuin julkinen tai yksityinen; tilaa uusille innovaatioille ja luovuudelle.
