1. Heli Isomäki
1.1. Neuuropsykologian erikoispsykologi
2. Uusia työmenetelmiä
2.1. Häiriökeskeisyydestä kehityskeskeisyyteen
3. Erityisen tuen tarve
3.1. Kykytason ongelmat
3.1.1. Kapasiteetti?
3.1.2. Lukutaidon kehitys?
3.1.3. Onko asiat liian vaikeita?
3.1.4. Ops:n kasvavat vaatimukset?
3.1.5. Matematiikan osaaminen
3.2. Oppimisvaikeudet
3.3. Neuropsykiatriset ongelmat
3.3.1. Adhd
3.3.1.1. 5-7%
3.3.1.1.1. jopa 10 %
3.3.2. Autismikirjon piirteitä
3.3.2.1. Systemaattisesti kiusattuja
3.3.2.2. Kyky olla vuorovaikutuksessa poikkeavaa
3.4. Psykososiaalisen tuen puutteet
3.4.1. Osa lapsista saa tukea koulun käyntiin kotona, osa ei
4. MItä tukea tarvitaan?
4.1. Oppisisältöjen helpottaminen, konkretia, struktuuri
4.2. Erityisjärjestelyt, ainekohtaiset, suunnitelmat, apuvälineet
5. Toimintakulttuuri vaikuttaa menetelmiin
5.1. Yksilökeskeinen
5.2. Yhteisökeskeinen
5.2.1. Huomio ryhmön oppimisprosessia
6. Tuen vaikutuskanava
6.1. Ulkoiset keinot
6.1.1. Ympäristön muokkaamminen
6.1.2. Odotusten muuttaminen
6.1.3. Erityisten opetusmetodien käyttö
6.2. Sisaäiset keinot
6.2.1. Tavoitteena yksilön muutos
6.2.1.1. Taitojen kehittyminen
6.2.1.1.1. Häiriintyneiden taitojen harjaannuttaminen
6.2.1.2. Strategioiden opetus
6.2.1.2.1. Vaikeuksien kompensaatio
7. Tuen suuntautuminen ja vaikuttavuus
7.1. Monimutkainen yhtälö, johon kaavamaisilla ratkaisuilla harvoin löydetään helpotusta
8. Mitä hyvä oppiminen edellyttää oppilaalta (Meltzer, 1996
8.1. Vahva emotionaalinen perusta: Opiskelumotivaatio, positiivinen käsitys itsestä oppijana, Psyykkinen energia, Korkea minäpystyvyyden tunne
8.1.1. Työskentelytaidot
8.1.1.1. Itsenäisenn työskentelyn taidot
8.1.1.2. Ryhmätyötaidot
8.1.1.3. Vuorovaikutustaidot
8.1.1.4. Auktoriteettien hyväksyminen
8.1.2. Kognitiiviset taidot
8.1.2.1. Kielelliset taidot
8.1.2.2. Näönvaraiset taidot
8.1.2.3. Muisti
8.1.2.4. Ongelmanratkaisukyky
8.1.2.5. Tarkkaavaisuus
8.2. Oppimisstrategiat
8.2.1. Tehokas oppiminen
9. Yksilötekijät oppimisen ongelmien taustalla
9.1. Kyvyn puute
9.1.1. Neuraalinen taso
9.2. Kyvyn käytön tehottomuus
9.2.1. Käyttäytymisen taso
9.3. Itsetunnon ja motivaation ongelmat
9.3.1. Emotionaalinen taso
10. Mentalisaatio
10.1. Odotukset
10.2. Negatiivinen mentalisaatio
10.2.1. MItä ajatellaan nuoresta?
10.2.2. Jos olet huolissasi lapsesta ja erityisesti jos koet keinottomuutta, se heikentää lapsen ennustetta
10.2.3. Lapsi on vaikea, huonokäytöksinen, oppimaton
10.3. Mitä me oikeasti ajatellaan?
10.4. Millainen mielikuva meillä on lapsesta?
10.5. Johanna Kurkela
10.5.1. Palvottuna pystyn melkein mihin vaan
10.6. Children do if they can / Ross W. Greene
10.6.1. Lapsen käytös ei ole tahdosta kiinni, vaan hänen taitonsa ovat puutteelliset
10.6.2. Lapsi haluaa onnistua - jokainen lapsi tekee parhaansa- jos vain osaa
10.6.3. Aikuisen tulee auttaa lasta onnistumaan, meidän tulee ottaa selville, miksi lapsi ei onnistu
11. Keskeistä
11.1. 1. Aikuisen kyky mentalisaatioon
11.2. 2. Validaatio
11.2.1. Todentavaa suhtautumista yksilön tunteisiin, kognitioon ja/tai käyttäytymiseen
11.2.2. Todentamista, vahvistamista, oikeutetuksi tekemistä
11.2.3. Validaatio saa ihmisen tuntemaan, että hänet kohdataan: hän tulee kuulluksi ja hänen tunteitaan ja ajatuksiaan arvostetaan
11.2.4. Ymmärretään kokemukset
11.2.5. Validoivia asioita
11.2.5.1. Kuuntelu
11.2.5.2. Observointi
11.2.5.3. Keskeisen poimiminen ja osuva reflektointi
11.2.5.4. Elekieli
11.2.5.5. Eläytyvä kuuntelu
11.3. 3.Sensitiivisyys-stimulaatio-autonomia
11.3.1. Pystytään huomioimaan lapsen tunnetila
11.3.2. Huomiodaan lapsen kyky ymmärtää
11.3.3. Lapsi itse oivaltaa tai saa jotain itse aikaan