1. Nykyaika ja vanhemmuus
1.1. Maailma on muuttunut paljon
1.1.1. Lama, nousukausi, masennus, työttömyys, informaatioähky, ...
1.1.2. Epävarmuustekijät
1.1.3. Uudenlaisia paineita koulumaailmassa, koulutuksessa ja työelämässä
1.2. Nykykasvatus
1.2.1. Liian vapaamuotoinen
1.2.2. Voimakeinoja vaaditaan takaisin
1.2.3. Tutkimusten mukaan vanhan tyylinen autoritaarinen kasvatus ei ole hyvä
1.2.4. Maailma muuttunut, siksi kasvatuskin muuttuu
1.2.5. Vanhemmalla täytyy kuitenkin olla auktoriteettia
1.2.5.1. Vapaa kasvatus ei toimi
1.2.5.2. "Rajat ovat rakkautta"
1.2.5.3. Lapsi ei kykene päättämään omista asioistaan
1.2.5.4. Vanhempien välinpitämättömyys johtaa sopeutumisongelmiin
1.2.5.5. Demokraattinen malli toimii
1.3. Kelle vastuu kuuluuu
1.3.1. Koululle?
1.3.2. Kodille?
1.3.3. Poliisille?
1.3.4. Erilainen kasvatus aiheuttaa ristiriitoja
2. Elämänkulku ja -kehitys
2.1. Minän synty
2.1.1. Piaget
2.1.1.1. Lapsen ajattelurakenteiden kehitys
2.1.1.2. Sovelletaan koulukirjojen tehtävissä
2.1.2. Baltes
2.1.2.1. Eri järjestelmien ja tekijöiden vaikutus eri aikakausina
2.1.3. Havighurst
2.1.3.1. Käytännönläheinen malli
2.1.4. Mahler
2.1.4.1. Psykoanalyyttinen minän syntyä koskeva teoria
2.1.4.2. Vastasyntynyt on täysin äidistää riippuvainen olento
2.1.5. Erikson
2.1.5.1. Psykososiaalinen kehitysteoria
2.1.6. Levinson
2.1.6.1. Aikuisisän kehitystehtävät
2.2. Persoonallisuuden teorioiden avainsanoja
2.2.1. Minä
2.2.2. Minuus
2.2.3. Minäkäsitys
2.2.4. Identiteetti
2.2.5. Minän rakentuminen
2.2.6. Toiminta
2.3. Eri ikäisillä
2.3.1. Lapsilla ei käsitystä minästä
2.3.2. Erityisesti nuoret etsivät minää
2.3.3. Kehityskestää koko eliniän
2.3.4. Yhteiskunta normittaa kehitysvaiheita
2.4. Mikä on minä?
2.4.1. Elämys itsestämme
2.4.2. Erillinen, ajallisesti ja paikallisesti pysyvä olento
2.4.3. Kykenee omatahtoiseen toimintaan
2.4.4. Ihmisen persoonallisuus ei muodostu biologisesti, vaan sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta
2.4.5. Minätietoisuus on synnynnäinen rakenteellinen ominaisuus (vrt. eläimet)
2.5. Mikä on minuus?
2.5.1. Elämys itsestämme tietynlaisena erillisenä ihmisenä
2.5.2. Tuntemuksiin ja uskomuksiin omasta erityislaadusta
2.5.3. Ennen minää tarvitaan elämys minuudesta
2.5.4. "Ennen kuin tiedämme, millaisia olemme, pitää meillä olla elämys siitä, että olemme olemassa"
3. Älykkyyden monet kasvot
3.1. Mitä älykkyys on?
3.1.1. Charles Spearman: g-tekijä?
3.1.2. Gardnerin teoriassa älykkyyteen kuuluu seitsemän eri osa-aluetta
3.1.3. Tunneäly
3.1.4. Ympäristön ja yhteiskunnan paineen vaikutus
3.1.5. Ei biologisesti periydy (?)
3.2. Älykkyyden suppea käsitys
3.2.1. Joustava älykkyys
3.2.2. Looginen ajattelu
3.2.3. Päättelykyky
3.2.4. Hahmottaminen
3.2.5. Perusta historiassa
3.2.5.1. Galton & Binet: Laajat älykkyysosamäärämittaukset
3.2.5.2. Ihmiset helppo luokitella
3.2.5.3. Nykykäsityksen mukaan kokonaisvaltaista älykkyyttä ei juuri voi mitata
3.2.5.4. Nykyään vähän joukkomittauksia
3.2.5.4.1. Armeija
3.2.5.4.2. Mensa
3.3. Cattel:Kehittyminen jatkuu
3.3.1. Karttuva älykkyys ja taidot
3.3.2. Ei riipu suoranaisesti iästä
3.3.3. Muisti yms. voivat heiketä
3.4. Koulun merkitys
3.4.1. Erityisasema älykkyyden määrittelyssä?
3.4.2. Älykkäät lapset huonoista oloista eivät menesty koulussa niin hyvin kuin pitäisi
3.4.2.1. Lähiympäristöllä suuri merkitys
3.4.2.2. Koulu tukee asiassa
3.5. Tappaako koulu luovuuden?
4. Oppiminen kasvatuspsykologisena ilmiönä
4.1. Mitä oppiminen on?
4.1.1. Suhteellisen pysyvää käyttäytymisen muutosta
4.1.2. Oppimista koulussa, kaikkialla
4.1.3. Tietoja, taitoja, asenteita, uskomuksia sekä tunteiden käsittelyä
4.1.4. KP: Lähinnä koulu ja koulutus
4.1.5. Ei käsittele tahatonta oppimista
4.2. Behavioristinen teoria
4.2.1. Palkitaan hyvistä suorituksista
4.2.2. Ei palkita huonoista
4.2.3. Koulutetaan kuin eläintä
4.2.4. Sivuuttaa henkiset asiat
4.2.5. Ihminen kuitenkin monimutkainen ajattelija
4.3. Kognitiivinen oppimiskäsitys
4.3.1. Oppijassa tapahtuva oppimisprosessi
4.3.2. Aktiivinen tiedonhankinta
4.3.3. Opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus
4.4. Konstruktivismi
4.4.1. Yhdistää kognitiivisen psykologisen sekä humanistis-psykologisen mallin
4.4.2. Oppiminen aktiivista uusien kokemusten ja tietojen sovittamista aiempiin tietorakennelmiin
4.4.3. Oppija muokkaa tietoa aktiivisesti ja omaehtoisesti
4.4.4. Metakognitio
4.5. Käytännön taso
4.5.1. Käyttäytymisen opetus behavioristinen
4.5.2. Aineenopetus ongelmalähtöinen, konstruktivistinen lähtökohta
4.5.3. Kumpikin teoria toimii osittain
4.5.4. Käytäntöjen kyseenalaistaminen
5. Mitä on kasvatuspsykologia?
5.1. Oma tutkimuksen ala
5.1.1. Kehityspsykologia (koko elinkaari)
5.1.2. Näkökulma kouluun ja työelämään
5.1.3. Oppimispsykologia
5.1.4. Motivaation tutkimus
5.2. Hyöty
5.2.1. Tarjoaa neuvoja kasvatukseen
5.2.2. Mahdollisuus reflektoida ja kehittyä
5.2.3. Parantaa opetusta
5.2.3.1. KP:lla ei normatiivinen luonne vs. didaktiikka!
5.2.3.2. Teoriat sidonnaisia aikaan, paikkaan jne.
5.2.3.3. Teorioista erimielisyyksiä
5.2.3.3.1. Normaalia soveltavalle ihmistieteelle
5.2.3.3.2. Yleistämisen vaikeudet
5.2.3.3.3. Ihminen intentionaalinen
5.2.3.4. Toimii parhaiten, kun pohtii millaiset käsitykset persoonallisuudesta, kehityksestä, oppimisesta, ajattelusta, vuorovaikutuksesta ja motivaatiosta edistäisivät yhteiskuntaa
5.3. Pohtii, millaiset käsitykset edistäisivät yhteiskuntaa
5.3.1. Persoonallisuudesta
5.3.2. Kehityksestä
5.3.3. Oppimisesta
5.3.4. Ajattelusta
5.3.5. Vuorovaikutuksesta