Yhdenvertainen vanhuus

Get Started. It's Free
or sign up with your email address
Rocket clouds
Yhdenvertainen vanhuus by Mind Map: Yhdenvertainen vanhuus

1. Yksilöllisyys

1.1. Kukaan meistä ei ole samanlainen, jokaisella on omanlainen seksuaalinen suuntautuminen, eikä se saa määritellä meitä ihmisenä.

1.2. Seksuaalisuuttaan ei voi itse valita, eikä siihen ole olemassa mitään parannuskeinoa.

1.3. "Kaapissa" olo, voi olla myös turvapaikka. Kaikkien ei ole pakko tulla kaapista ulos, vaikka se nykyään onkin sallittua, eikä sitä luokitella sairaudeksi tai rikolliseksi toiminnaksi.

2. Itsemääräämisoikeus

2.1. Kuka on minulle tärkeä ja läheinen

2.2. Mahdollisuus itse määritellä oma seksuaalisuus ja sukupuoli, tai olla määrittelemättä.

2.3. Seksuaalinen identiteetti voi vahvistua elämän varrella, myös vanhemmalla iällä.

2.4. Mahdollisuus luoda sellainen avoin ilmapiiri, missä voi olla reilusti oma itsensä ja tulla kohdatuksi sellaisena, kun on.

3. Sukupuoli-indentiteetti

3.1. Oma kokemus omasta sukupuolesta

3.2. Ei liity yksinomaan seksiin ja seksuaalisuuteen

3.3. Kokemus itsestä naisena, miehenä tai ei kumpanakaan.

3.4. Ilmentäminen esimerkiksi pukeutumisella tai meikkaamisella.

3.5. Sukuelimistä tai vartalosta ei voida suoraan päätellä ihmisen sukupuolta.

4. Historia

4.1. Homoseksuaaliset teot on ollut rangaistavia aina vuoteen 1971 saakka.

4.2. Vakutus siihen uskaltaako kertoa, pelko siitä, että tuomitaan tai syrjitään.

4.3. Vuoteen 1999, homoseksuaalisiin tekoihin kehottaminen on ollut rikos, tietoa ei ole ollut saatavilla ja sitä on pitänyt salailla.

4.4. Tästä johtuen moni vanhustyötä työkseen tekevä kokee, ettei ikäihmisten parissa työskennellessä ole kohdannut homoja, lesboja tai transihmisiä.

5. Tasa-arvo hoitotyössä

5.1. Usein luokitellaan ikäihmiset normatiivisesti heteroiksi. Kysytään aviomiehen- tai naisen nimi. Jos seksuaalinen suuntautuminen tulee puheeksi, siitä vaietaan, koska koetaan sen olevan tungettelevaa.

5.2. Hoitohenkilökunnan omat asenteet saattavat myös vaimentaa keskustelun, opitut normit, myytit ja kasvatus sekä ympäristö vaikuttaa.

5.3. Puheeksi otto on jokaisen ammattilaisen velvollisuus.

5.4. Avoimet kysymykset ja kuunteleminen ja avoimuus avainasemassa.

5.5. Asioista keskusteleminen myös työyhteisön kesken auttaa purkamaan myyttejä ja uskomuksia. Ajantasaisen tiedon hakeminen ja asioiden ymmärtäminen helpoittavat suhtautumista.

5.6. Sellaisissa hoitotyön toiminoissa, missä sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella ei ole merkitystä, ei ole myöskään tarvetta erotella heteroita ja seksuaalivähemmistöjä.

6. Asikaslähtöisyys

6.1. Palveluiden järjestäminen asiakkan tarpeiden lähtökohdista.

6.2. Asiakkaan elämän kokonaisvaltainen tunteminen, tämän toiveet, ja elämän historia vaikuttaa yksillölliseen ja hyvään hoitoon.

6.3. Masennuksen tai esimerkiksi alkoholismin takana saattaa olla vuosien peittelyä ja salaamista omasta sukupuoli-identiteetistä.

6.4. Ihmisen kohtaaminen sellaisena kun hän on, ei vaadi lisäresursseja.

7. Tavoitteena

7.1. Yhdenvertainen vanhuus

7.2. Ei salailua, häpeää, pelkoa

7.3. Sukupuoli-identiteetti voimavarana

7.4. Sosiaalinen estetteettömyys

7.5. Mielen hyvinvointi