Kehonkuva ja painonhallinta

Get Started. It's Free
or sign up with your email address
Kehonkuva ja painonhallinta by Mind Map: Kehonkuva ja painonhallinta

1. Lihavuuden pelko, jonka seurauksena henkilö ahmii ja sen jälkeen oksentaa

2. Lihavuuden määritelmä: Kehoon on varastoitunut liikaa energiaa, joka aiheuttaa suurentuneet rasvavarastot, joista on terveydellistä haittaa.

3. Hyvä itsetunto

4. Syömishäiriöiden syyt ja ehkäisy

4.1. Syyt

4.1.1. Media

4.1.2. Ulkonäköpaineet

4.1.3. Murrosikä

4.1.4. Ihmissuhteet

4.1.5. Kauneusihanteet

4.2. Ehkäisy

4.2.1. Hyvät ihmissuhteet

4.2.2. Tukiverkko

4.2.3. Oireiden huomaaminen ajoissa

4.2.4. Oikeanlainen valistus ruoasta ja liikunnasta

4.3. Hoito

4.3.1. Läheiset

4.3.2. Terapia

4.3.3. Sairaalahoito

4.3.4. Valistus

4.3.5. Luottamuksellinen vuorovaikutussuhde

4.3.6. Tukiverkko

4.3.7. Aktiviteetit

4.3.8. Lääkitys

5. Bulimia nervosa eli ahmimishäiriö

5.1. Yleisempi kuin anoreksia

5.2. Henkilö voi olla normaalipainoinen

5.3. Moni haluaa salata sairautensa

5.4. 2-3% sairastuu. Yleinen nuorten naisten keskuudessa

5.5. Oksentelu kuluttaa hammakiilletta,  ummetus ja muut vatsantoimintahäiriöt, masennus

5.6. Syöminen ja paino hallitsevat ajattelua

5.7. Ahmimisjaksoja vähintään kahdesti viikossa

5.8. Bulimiaa sairastavia hoidetaan yleensä avohoidossa, psykoterapian avulla

6. Lihavan ahmintahäiriö eli BED

6.1. Bulimian tyyppinen, ilman tyhjentämistä(oksentaminen, paasto)

6.2. Kaikki sairastuneet eivät ole lihavia, mutta sairaus johtaa lihomiseen tyhjentämisen puuttuessa

6.3. Puhkeaa yleensä aikuisena. Miehillä yleisempää

6.4. Riski sairastua kakkostyypin diabetekseen tai sydän- ja verisuonisairauksien suurentuneeseen riskiin

6.5. Itsehoito: lopettaa dieetit ja säännöllinen syönti eli täsmäsyönti

6.6. Hoito: pääasiallinen hoito on psykoterapia ja ravitsemusohjaus

7. Ortoreksia

7.1. Kuvaus

7.1.1. Pakkomielteinen terveellisen ruoan syöminen.

7.1.2. Ruoka-aineiden jako hyviin ja huonoihin.

7.1.3. Käytetään yleensä paljon aikaa aterioiden suunnitteluun ja sopivien ruoka-aineiden hankintaan.

7.2. Seuraukset

7.2.1. Ei välttämättä johda fysiologisiin terveysongelmiin, sillä energiansaanti on yleensä tarpeellinen ja ravinto terveellistä.

7.2.2. Sairaus voi myöhemmin muuttua vakavammaksi syömishäiriöksi kuten anoreksiaksi.

7.2.3. Ruokavalio voi tulla yksipuoliseksi.

7.2.3.1. Suojaravintoaineiden puutostilat.

7.2.4. Ruuan jatkuva ajattelu ja terveellisyyden liiallinen tavoittelu voi myös ahdistaa tai johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen.

7.3. Yleisyys

7.3.1. Ortoreksian yleisyyttä ei tiedetä, mutta todennäköisesti yleisempää kuin anoreksia tai bulimia.

7.4. Hoito

7.4.1. Helppohoitoisempi kuin muut syömishäiriöt, ja siitä voi parantua pelkästään itsetutkiskelulla tai juttelemalla asioista jonkun kanssa.

7.4.1.1. Oireiden pahentuessa jopa anoreksiaan saakka, sairastunut tarvitsee ravitsemusterapiaa.

8. Painonhallinta

8.1. Lihavuuden riskit:

8.1.1. Verenpaineen nousu

8.1.2. Metabolinen oireyhtymä

8.1.3. Diapethes

8.1.4. Sydän- ja verisuonitaudit

8.1.5. Syöpäriski nousee

8.1.6. Tuki- ja liikuntaelin sairaudet

8.1.7. Nivelvaivat

8.1.8. Krooniset taudit

8.2. Lihavuuden mittarit

8.2.1. Painoindeksi BMI

8.2.2. vyötärön ympärysmitta

8.2.3. pituus-painokäyrät iän mukaan

9. anoreksia eli laihuushäiriö

9.1. paino on alle 85% odotetusta tai pituuskasvun loputtua painoindeksi alle 17.5

9.2. Anorektikon kehonkuva on vääristynyt, eikä hän näe itseään alipainoisena. Anoreksiaan sairastunut pyrkii pudottamaan painoaan mm. syömättömyydellä, oksentamalla ja liikkumalla pakonomaisesti.

9.3. Mahdollisia seurauksia: kuukautiskierto voi loppua, lihakset surkastuvat ja lihasvoima heikkenee, kehon puolustusjärjestelmä heikkenee , osteoporoosi, anemia, eristäytymien/yksinäisyys, masennus, sydämen rytmihäiriöitä ja aliravitsemus

9.4. n. 1-2% nuorista naisista sairastaa anoreksiaa. Yleisyyttä on vaikea määritellä, koska etenkin lievimmät tapaukset eivät aina tule tietoisuuteen. Anorektikoista noin 10% on poikia.

9.5. Hoitomuodot: avo- tai sairaalahoito. Hyvään hoitotulokseen tarvitaan psykiatri, psykoterapeutti, fysioterapeutti, sisätautilääkäri ja ravitsemusterapeutti. Hoito on vaativaa, sillä etenkin aluksi potilaan parantumismotivaatio on huono.

10. Lihavuus